IKEA Art Event & kevään 2015 ”Limited edition”-katutaidejulisteet

Posted on:maaliskuu 20, 2015

Author:Jouni Väänänen

Category:Katutaide, Sisustaminen

Share: / /

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin olleeni puhumassa IKEA Art Eventissä viime viikon torstaina. Tapahtumassa kerrottiin yrityksen uusista mallistoista, joista yksi on ”Limited edition”-katutaidejulisteet. 12 katutaiteilijaa ympäri maailmaa on tehnyt IKEAlle tilauksesta teokset, joiden pohjalta on sitten tehty rajattu erä julisteita saataville rajatuksi ajaksi. Kunkin julisteen painomäärää ei käsittääkseni ole missään ilmoitettu.

Oma puheenvuoroni tapahtumassa oli viitisentoista minuuttia pitkä ja siinä ajassa ehdin pintapuolisesti kertomaan katu- ja graffititaiteen historiasta ja nykytilanteesta paikalla olleille kuulijoille 49 Powerpoint-sliden saattelemana – suhteellisen rivakasti sai edetä, siis. Aihe on niin laaja ja siihen voisi ottaa niin monta tulokulmaa, että esityksen pituus olisi yhtä hyvin voinut olla muutamia tunteja. Katu- ja graffititaidehan ovat kummatkin olleet jo vuosia yhä kiintyvässä nosteessa ja niiden ympärille syntynyt hype aiheuttaa mielenkiintoisia juttuja suuntaan jos toiseenkin. IKEAn kaltaisen globaalin suuryrityksen näitä aiemmin pääsääntöisesti kieroon katsottuja taidemuotoja kohtaan osoittama kiinnostus on selkeä esimerkki siitä kuinka pitkälle asenneilmapiirin muutos on edennyt ja tavallaan hyvinkin looginen piste valtavirtaistumisen jatkumossa.

Valtavirtaistuminen herättää tietysti väistämättä myös kritiikkiä – eikä siinä mitään, koska kriittisyys on yleensä hyvä asia. Hyvinkin vastaavaa, joskin muodoltaan kompaktimpaa, kritiikkiä olen itsekin esittänyt. Voiman Jari Tamminen kehottaa aiheellisesti mieluummin ostamaan katutaiteilijoiden taidetta heiltä itseltään tai heidän töitään esitteleviltä gallerioilta originaaleina, vedoksina tai valokuvina IKEAn julisteiden sijaan. Todettava kuitenkin on, että IKEAn julisteiden potentiaalisin ostajaryhmä tuskin sen paremmin lukee Voimaa kuin on perehtynyt katutaiteeseen muutenkaan kovinkaan syvällisesti. Myöskin rahastamisesta puhuminen (IKEAn kokoisen yrityksen liikevaihdossa tämä taidejulistesarja on täysin merkityksetön ja muutenkin koko sarjalla on tuotevalikoiman sisällä lähinnä kuriositeettiarvoa) ja ”tuo luvattomuus on kuitenkin keskeisin tekijä, joka katutaiteelle merkityksiä antaa”-argumentti menevät vähän ohi maalistaan. Jälkimmäinen kun on käänteisesti se täsmälleen sama, jolla kukkahattutädit ovat erityisesti aiemmin diskreditoineet katutaiteen merkitystä; ”laiton työ ei ole taidetta eikä siten myöskään huomionarvoista.” Kumpaankin voi vastata samalla tavalla – teosta itsessään eikä siis myöskään sen arvoa mitenkään muuta onko se tehty ilman lupaa vai sen kanssa. ”Katu-uskottavuuden” taso ei tietenkään ole sama, mutta sen nyt ei pitäisi ainakaan taiteilijoille itselleen olla kovin määrittävä faktori taidetta tehdessä – jos teoksen tekee mielyttämismielessä on lähtökohtaisesti jo väärillä jäljillä oli kosiskelun kohteena sitten oma viiteryhmä tai laajempi yleisö.

IKEAn julisteiden graffiti- ja katutaidemaailmalle tekemää vahinkoa on vaikea nähdä – mitä se nyt tietty voi vähän aitopäätä harmittaa. Antaako se sitten myöskään mitään lisäarvoa? Siinä on kysymys, jota itse pohdin miettiessäni hetken aikaa lähdenkö presiksen aiheesta heidän tapahtumaansa vetämään. Päädyin siihen että sekä oman puheenvuoroni että julisteiden kautta aihepiiriin pääsee tutustumaan sellaisia ihmisiä joille se on uutta ja jännittävää. Sen taas pitäisi mielestäni olla pelkästään hyvä asia. Pienellä tsägällä tästä porukasta osa innostuu asiasta enemmänkin. Niin kävi ilmeisesti esimerkiksi Voiman artikkelissa lainatulle ja itsekin edellisessä kirjoituksessani linkkaamalleni bloggaajalle. Hän nimittäin lähestyi minua Instagramin kautta myöhemmin ja kysyi voisiko ladata esitykseni jostain tutustuakseen sen sisältöön uudestaan tarkemmin.

Innostuneen ohjaaminen eteenpäin johtaa potentiaalisesti siihen, että kohtaa saman henkilön uudestaan puolen vuoden päästä Make Your Markissa (jossa olevasta Dwanen näyttelystä muuten vinkkasin esityksessäni), Geezersissä tai Leiskuvassa Egsin, Traman tai jonkun muun taulu kourassa. Vaihtoehtoisesti innostuneelle voi tietysti sanoa myös sen verran ikävästi kertalaakista että se innostus kuolee sitten siihen ja seinien täytteeksi tulee sisustustauluja tästä eteenpäinkin – niistä innostumisesta kun kukaan harvemmin lähtee avautumaan.

Se siitä.

Mistä mä sitten kuulijoille kerroin? Esimerkiksi seuraavista asioista; Banksyn suuren yleisön oivaltavina pitämät jutut nähdään katutaidepiirien sisällä vähän turhan valmiiksi pureskeltuna matskuna, Shepard Faireyn joutuminen oikeuteen Obamalle duunaamastaan vaalijulisteesta on hyvä esimerkki kaduilta virallisempiin yhteyksiin siirtymisen aiheuttamista murrosvaikeuksista, Jussi TwoSevenin lupaduuni Keskuskadulla tuli vartijan ylimaalaamaksi kun osa jengistä edelleen vetelee täysin laput silmillä elämässä eteenpäin, 2005 meillä oli Suomessa tasan yksi lupaseinä Porvoossa siinä missä nyt 2015 pelkästään Stadissa on 11 ja että graffiti- ja katutaide on varsin miesvoittoista puuhaa. Sanoin et jos kaipaavat vähän enemmän pureskeltavaa, niin musta vaikkapa nyt Faith47:n ja Mac:in töistä löytyy. Muita namedropattuja ja muutaman työnsä kautta esiteltyjä olivat mm. Jukka Hakanen, Otto Maja, Egs, Sofles, Retna, Blek le Rat, Niels ”Shoe” Meulman, MadC, Dondi ja Soten. Jälkikäteen ajatellen olis pitänyt jotenkin koittaa puristaa mukaan vielä ainakin C215, Vermibus, Trama ja Nychos ellei aika olisi ollut niin kortilla.

Mitä mä sitten niistä julisteista itse pidin? Osalle lämpesin vähän, osalle en ollenkaan ja seuraavalle isosti.

 

2015434_dero05a_01_PH124405

Tekijä on Sobekcis Serbiasta. Ai että kuka? Niin, en mäkään ole koskaan kuullutkaan tai nähnyt ensimmäistäkään duunia. Nyt olen ja hyvä niin. Aluksi mietin kyllä, että eikö IKEA ole löytänyt tai saanut isompia nimiä suostumaan projektiinsa. Sit käänsin sen niin päin, että lopulta on aika siisti homma kuinka näissä julisteissa tuodaan esille paikallisesti tunnettuja, mutta kansainvälisesti tuntemattomampia nimiä. Saavat töilleen näkyvyyttä ja koska sillä ei kukaan meistä elä niin myös konkreettisesti fyffeä lapaseen. Ne tietyt paljon muutenkin esillä olevat nimet olis sitäpaitsi olleet aika ilmiselväkin valinta. Sivutuotteena joku Jouni jostain Suomesta sit vielä löytää uuden taiteilijan lisättäväksi jo ennestään seurattavien mittavaan listaan ja Lifehunters TV pääsee tekemään källin, jossa taiteen arvo mitataan.

PS. Tiedoksi saatettakoon, että IKEA ei maksa tästä kirjoituksesta yhtään mitään. En edes tiedä mitä ovat siitä mieltä kun en ole kysynyt. Samoin kaikki linkitetyt tahot on linkitetty ihan ilman korvausta, mutta jos haluaa piffaa spaddun tai stoben myöhemmin, niin oon täysin valmis sellaiseen itseni ja taiteilija-integriteettini jälkikäteiskauppaan. Ostakaa kuitenkin mieluummin vaikka sitä taidetta. Niin minäkin teen. Se tekee ihmismielelle hyvää.

 

Leave a comment