Graffiteja homekouluun

Posted on:kesäkuu 26, 2015

Author:Jouni Väänänen

Category:Graffiti

Share: / /

Vuosien saatossa on moneen otteeseen tullut mietittyä kuinka siistiä olisi jos purkurakennuksia voitaisiin hyödyntää luvallisesti väliaikaisina graffitigallerioina. Ilman lupiahan näin paljon tehdäänkin, mutta useimmissa tapauksissa lupien myöntämiselle ei varsinaisesti pitäisi olla mitään estettä, niiden kanssa rakennuksiin todennäköisesti toteutettaisiin näyttävämpiä maalauksia ja näin hiljalleen syntyvä väliaikainen taidenäyttely tarjoaisi todennäköisesti paikalliselle yhteisöllekin elämyksiä.

Henden uusimmassa blogikirjoituksessa puhutaan siitä kuinka tällainen visio meni pipariksi Suursuon vanhan ostoskeskuksen kohdalla. Itsellänikin on kokemuksia ”purkutaloista gallerioita”-idean kaupittelun haastavuudesta; esimerkiksi Keravan vanhan kirjastorakennuksen purun yhteydessä kyselin useilta henkilöiltä voisinko tulla maalaamaan melko isokokoisen duunin sen ulkoseinään ja lopulta vastaus oli kieltävä. Asiaa kuitenkin sentään aidosti harkittiin ja homma kaatui lopulta siihen, että purkutyöt oli jo ehditty aloittaa.

Tänä kesänä asiat ovat kuitenkin toisin. Purkutuomion saaneita homekouluja Suomesta löytyy enemmänkin ja pari niistä annettiin suhteellisen vapaaseen maalauskäyttöön – Kalliolan koulu Hollolassa ja Kuumaniemen koulu Kemijärvellä. Jälkimmäistä maalaillaan parhaillaan Henden, Actonin ja paikallisten nuorten toimesta ja ensimmäiseen keskitytään tarkemminkin tässä kirjoituksessa. Kävin siellä itse tekemässä näytösmaalauksen toukokuun lopulla ja sen jälkeen Raw Deal -kollektiivin kundeja kävi enemmänkin pyörimässä purkkiensa koulussa sisällä ja sen ulkopuolella. Tätä kirjoittaessa koulua jo sitten revitäänkin matalaksi.

Aloitetaanpa alusta.

Toukokuun loppupuolella Kalliolan koulun vanhempainyhdistyksen edustaja soitti ja kyseli maalaamaan koulun ulkoseinää heidän kesäjuhlaansa. Puhelimessa jutustelun aikana kävi ilmi, että koko suhteellisen iso ja verrattain uusi (laajennus valmistui muistikuvieni mukaan vasta 90-luvulla) koulu purettaisiin pian ja vaikka tästä varmasti aiheutuu paikallisille asukkaille enemmänkin päänvaivaa, niin liikkeellä oltiin oikealla asenteella; kun purkaminen on väistämätöntä, niin koulurakennuksesta voi ainakin ottaa kaiken ilon irti ennen sitä. Saimme luvan käydä maalaamassa koululla niin paljon kuin halusimme (muutamilla pienillä reunaehdoilla) ja muutakin oli jo suunnitteilla – rakennuksessa mm. järjestettiin värikuulasota vielä viime hetkillä.

Kun puhelu oli käyty tuli kiire. Kiire miettiä miten niiden parin viikon aikana, jotka meillä oli aikaa, saisimme mahdollisimman paljon väriä seiniin. Suunnitteluun aikaa ei juurikaan ollut käytettäväksi, joten kesäjuhlaan lähdin mukanani iso kasa maalia ja printattu Batmanin kuva. Siitä sitten vaan seinän kimppuun ja ”friistailaamaan” piissiä hahmon viereen.

 

kalkou1
Kuva: @kativeh
kalkou3

Onneksi sitä tätä nykyä pystyy leipomaan seinään siedettäviä maalauksia vaikka suoraan hupusta vetämällä samaa tahtia kun homma edistyy. Se ei nyt kuitenkaan ole se tapa, jolla haluaisin toimia jos aikaa olisi vähän enemmän. Kaikkein mieluiten sitä suunnittelisi etukäteen yksin tai porukalla jotain mahdollisimman päräyttävää – jälkikäteen tulee näin tehden oltua tyytyväisempi siihen mitä sai aikaiseksi ja niitä aiemmin mainittuja elämyksiä yhteisöllekin on paremmin tarjolla.Kesäjuhlan yleisö tuntui kuitenkin pitävän Batman-seinästä varsin paljon. Sen edessä käytiin ottamassa heti valmistumisen jälkeen lukemattomia selfieitä ja ryhmäkuvia.

Kesäjuhlaa seuranneella viikolla olin itse tavattoman kiireinen, mutta omasta porukastani Eore, Round ja Skin kävivät paikalla useampaan otteeseen. Alla muutama kuva heidän maalauksistaan.

001 003 004

 

Ensimmäisellä käynnillä silmääni pisti koulun liikuntasalin iso seinä. Se vaikutti mainiolta pinnalta isolle usean hengen voimin tehtävälle teemaproduktiolle/muraalille.

005

Tämän osalta kävi kuitenkin niin ettei isompaan porukkaa ollut mahdollista saada kasaan lyhyellä aikajänteellä. Luonnoksiakaan ei ehtinyt piirtämään. Ajatus seinän maalaamisesta yksin ilman mitään suunnitelmaa kuulosti pelottavalta haasteelta, mutta sellaiselta jonka edessä en halunnut ainakaan heti myöntää tappiotani. Niinpä lastasin pari viikkoa sitten lauantaina autoni niin täyteen maaleja ja muita tarvikkeita kuin siihen vaan mitenkään mahtui ja käänsin keulan kohti Hollolaa.

006
Kuvassa pakkaus noin puolivälissä

 

Perille päästessä alkoi vähän ahdistamaan. Tyhjä seinä vaikutti noin kaksi kertaa niin isolta kuin muistin, kello oli yksi lauantai-iltapäivänä ja maanantaina aamulla pitäisi taas olla normaalisti toimistolla töissä. Ei se siitä kuitenkaan vikisemmällä olisi mihinkään muuttumassa, joten ryhdyin hommiin. 12 tuntia myöhemmin voimat olivat siltä päivältä loppu ja välietappi saavutettu.

Seuraavalle päivälle ei sitten jäänytkään kuin… no… aika reippaasti tekemistä. Muutama tunti unta palloon ja 15 tuntia lisää näpertelyä maalien kanssa. Jossain vaiheessa ehti vähän epäilyttämään oma jaksaminen, mutta valmista tuli lopulta kuitenkin.

HollolaMassive_small

Tämän postauksen kuvat toimivat pienenä esimerkkinä siitä mitä purettaviin rakennuksiin voitaisiin saada jos niihin myönnettäisiin laajemminkin lupia graffititaiteilijoille. Kun homma saataisiin vielä rullaamaan hyvissä ajoin ennen rakennusten purkamisen aloittamista suunnittelun tasolla, niin töiden taso olisi moninkertaisesti kiinnostavampi.Edellinen on päivän ”hot tip” mm. Keravan kaupungin suuntaan. Kotikaupunkini keskustasta ollaan purkamassa muutaman vuoden sisällä useita kokonaisia kortteleita. Olen päässäni kaavaillut niihin jo ties mitä kivaa, josta tulen mielelläni kertomaan heti kun ehdin muilta elämän kiireiltä. Palaveripullapreferensseistä otetaan tietoa vastaan sähköpostitse.

Leave a comment